Kun minut tuomittiin yrittäjäksi, päätin taistella vastaan. Valitin päätöksestä, pidin julkista meteliä asiasta ja otin yhteyttä poliitikkoihin. Minusta tuntui, että lainsäätäjien mielestä minun oli välittömästi tultava kunnon veronmaksajaksi - kun koulutuksenikin oli niin kallis - tai ymmärrettävä vaihtaa alaa.
Sain töitä liha- ja kalatiskin siivoajan toiselta puolelta kaupunkia. Tuntui turhauttavalta käydä muutamana päivänä viikossa yli 45 minuutin ajomatkan päässä suuntaansa tekemässä pari tuntia työtä 8 euron tuntipalkalla. Sekin oli kauppiaan mielestä liian kallista ja työni loppui toisen firman tarjotessa vieläkin halvempaa työpanosta.
Imatralla alkoi taiteenmaisteri koulutus. Hakuhaastattelussa kerroin tilanteestani ja pyysin, että voisin saada jostain koulun nurkasta pienen työsopen ja että saisin osallistua kaikille perusasteen piirustuskursseille, koska häpesin yhä osaamistani "oikeiden taiteilijoiden" rinnalla. Opettajan mukaan hylätty valitukseni työvoimapoliittisesta päätöksestä voidaan kyllä siirtää korkeampaan oikeusasteeseen, mutta koko rumba voi kestää vuosia. Silloin päätin luopua työtilastani ja aloin saamaan taas työttömyyskorvausta. Sen jälkeen (kirjoitettu kesällä 2011) minulla ei ole ollut omaa ateljeeta, vaikka mm. vihreiden politiikan takia laki suhtautuukin taiteilijoihin pikkuisen inhimillisemmin.
Pian sain Imatralta postia, ettei pisteeni riittäneet kouluun pääsyyn. Kuitenkin he ilmoittivat netissä, että kouluun voi vielä hakea, koska ensimmäisellä kerralla tulijoita ei ollut riittävästi. Sitten hakeuduin avoimeen yliopistoon lukemaan kasvatustiedettä.
0 comments:
Post a Comment