Timo Soini, lyijykynä paperille, 2011

Ennen vaaleja yritin päästä juttusille paikallisten persujen kanssa. Tämmöinen avoin kirje palkittiin samanlaisella kuoliaaksi vaikenemisella kuin kokoomus teki aikaisemmin. Äkkigallerian avajaisiin mennessä puolueen taidepolitiikka oli niin loppuun kalutta asia, että siellä oli esillä minulta jotain ihan muuta.

Hei!


Olen jyväskyläläinen taidemaalari. Vieraillessani täällä Puistokadulla sijaitsevassa asunnossa järjestetyssä verorahoilla tuetussa "postmodernin tekotaiteen" näyttelyssä minua pyydettiin hakemaan keväämmällä pidettävään Äkkigallerianäyttelyyn. Tulevan näyttelyn teema sivuaa puolueenne herättämää keskustelua: "Suomalainen uuskansallisromantiikka - Suomalaista taidetta suomalaisista suomalaisille."


Aion hakea näyttelyyn perinteisellä venäläisellä näköistekniikalla tehdyllä piirustuksella Timo Soinista - joka ei olisi irvikuva jollaisia suomalaisessa keskustelussa on harmillisen usein tapana tehdä vastapuolesta. Tarkoitukseni on dokumentoida keskustelu kirjoittamalla ja laittaa se seinälle Soinin kuvan viereen. Hyviin tapoihin kuuluu antaa kaikille osapuolille puheenvuoro. Pyydän siis tapaamista sellaisen puolueenne vaikuttajahenkilön kanssa, jolla on selkeä mielipide kuvataiteesta, oli se kannaltani miten epämieluisa hyvänsä.


Keskustelu voitaisiin aloittaa esimerkiksi tuossa Puistokadun näyttelytilassa, mutta silloin meille tulee kiire. Näyttely on auki klo 17-19 sunnuntaihin 13.3. asti. Toinen sopiva paikka tunteiden herättämiseksi on Taidemuseo, jossa on parhaillaan esillä Helsingin nuoria suuria lupauksia.


Minulla on muutaman vuoden kokemus lehtityöstä ja jos keskustelusta tulee tarpeeksi mielenkiintoinen, oikolukemanne ja hyväksymänne versio voidaan lähettää julkaistavaksi johonkin paikallislehteen.


Pari valikoitua väitettä pohjustamaan keskustelua:


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomessa on paljon teknisesti huonolaatuista kantaaottavaa taidetta, joka julistaa itsestäänselvyyksiä valmiiksi samaa mieltä olevalle pienelle katselijakunnalle.


Olen myös sitä mieltä, että kuvataiteilijat ovat ajautuneet liian kauaksi suuresta yleisöstä ja olisin kiinnostunut saamaan vinkkejä mitä asian korjaamiseksi voidaan tehdä. Niin että osasta meistä voitaisiin olla jopa kunnallisesti ylpeitä - ne on meidän kylän poikia perkele!


Mielestäni kuvataiteen tuki ei ole missään nimessä kohtuutonta. Apurahoja on hyvin vaikea saada, ja suurin osa siitä saadaan materiaali- ja vuokrakuitteja vastaan. Kaikkein onnekkaimmat ja menestyneimmät taiteilijat saattavat saada vuoden tai parin taloudellisen turvan, reilut tuhat euroa kuukaudessa. Ei semmoisessa elämässä ole mitään kadehtimisen aihetta.


Toivottavasti joku puolueenne jäsen suostuu tapaamiseen. Minusta on oikeasti mielenkiintoista kuulla erilaisia näkökulmia eikä vain hengata täydellisen oikeaoppisen eliitin norsunluutornissa.

...Äkkiägallerian järjestäjä soitti sen jälkeen, kun olin lähettänyt tämän viestin kolmeen persusähköpostiosoitteeseen, että näyttely siirtyy huhtikuusta myöhemmälle keväälle. Silti olen tarjoamassa tarpeeksi sanavalmiille puoluelaiselle jonkin tasoista mediahuomiota jo ennen vaaleja.