"Kun Leo Meller puhuu, kansa kumartaa"
Pääsiäisajan kunniaksi jokunen sana hengellisyydestä. Itselläni sitä on kovin vähän. Tuntuu, että kymmenen vuoden hyvin sitoutunut uskovaisuus on karissut yltäni kuin paha uni - asiat, jotka olivat minulle hyvin todellisia, tuntuvat nyt elämän vastaisilta ja vierailta.
Vuosia sitten, maailmankatsomuksellisen kriisin ollessa akuutimpi, minut kutsuttiin tv:hen keskustelmaan uskontojen uhreista. Kahdenkeskisessä keskustelussa toimittaja piti uskonnolisten johtajien, varsinkin Leo Mellerin harjoittamaa taloudellista ja seksuaalista hyväksikäyttöä erityisen vastenmielisenä.
Tämä möreä-äänisen saarnamiehen tarinointiin voisi suhtautua hyvänä viihteenä, ellei hän olisi vuosikymmenten aikana kerännyt ympärilleen paljon ihmisiä, jotka ottavat sanansa kirjaimellisesti. Monet uskovaisten kotien lapset ovat saaneet ikäviä jälkiä sieluunsa joutuessaan kuuntelemaan tallenteilta pitkiä yksityiskohtaisia maailmanloppuhekumointeja.
Ennen kuin joku mellerinpalvoja ehtii tulla taas kertomaan - niin tiedän kyllä, että hänen järjestönsä on tehnyt ulkomailla humanitääristä työtä. Se ei ole kumoa edellisiä väitteitä, vaan ennemminkin kertoo siitä, miten vähän uskovat oikeasti tekee hyvää yhtään kenellekään, kun siihen vedoten ollaan valmiita ummistamaan silmät kaikelta muulta.
